Kävin hakemassa uuden näppäimistön ja jäin muutamaa pysäkkiä aikaisemmin ratikasta pois napatakseni muutaman kuvan eräästä mielestäni erittäin kauniista paikasta.

Sitten huomasin pöytään niitatun lapun ja muistin, mitä luin The Other Hand -kirjan päähenkilö sanoi koko maailmasta, jossa kaikki tappelee toisiaan vastaan, vaikka kaikki rakastavat U2:ta.

Meillähän on se ihanuus täällä, että yhdessä kohtaa kolmen maan rajan kohtaavat. Mikäli olen oikein ymmärtänyt, se kohta on tuo harmaa pylväs tuossa. Itse en koskaan ole käynyt sitä koskettamassa tai edes katsomassa. Mulla on vielä monta vuotta aikaa tehdä kaikki turistijutut.

Noi kerrostalot olis sitten ranskaa.

Sveitsiläistä teollisuusaluetta.

 Tääkin kai. Heti noiden kartioiden jälkee on Saksan raja!

Laatu ei kauheasti huippaa, mutta ainakin kaivoin kameran esille. Ärsytti, kun sade tuoksui jo ilmassa ja tuuli oli niin voimakas, että kädet tahtoi täristä kuvia ottaessa.

No mut siis, miksi ylipäänsä lähdin Saksaan?

Kun eihän mun sijainnista saa mitään edes etäisesti lakritsia muistuttavaa, salmiakista nyt puhumattakaan ja makukokikset parantaa päivän kuin päivän.

Esittelen kaupunkini lempipaikkoja ja näkymiä ensimmäisessä postauksessa. En kaikkia, mutta esimakua. Jotta ois kivempi, niin olin ulkosalla pimeässä. No mut, asiaan:

Näköalaa!

Mieletön polkupyöräteline.

Näytti mun mielestä hauskalta.

Huomiotani kai yritettiin kinnittää, kun mulla on neljä otosta, jossa joku tuosta ryhmästä huitoo ja heiluttaa. Huomasin vasta, kun laskin kameran kaulalle roikkumaan ja ne tuijotti.

Huomatkaa ostoskärryt! :)

Eikä mulla kai muuta tähän hätään, kiitos ja hyvää yötä. :)